Jacob’s Pillow -gaalaa edeltävänä päivänä satoi. Jacob’s Pillow -gaalan jälkeisenä päivänä satoi. Onneksi sateenjumalilla oli liian kiire muualla aiheuttaakseen harmia Becketissa, Massachusettsissa lauantaina 15. kesäkuuta kello 17.00. Pinkit sateenvarjot roikkuivat varmuuden vuoksi jättimäisen teltan juhlaillallisen tuoleilla, mutta aurinkoinen maisema saattoi herättää mielessänne Federico Garcia Lorcan runon “Romancero Sonambula” kertosäkeen: “Vihreä, kuinka haluan sinut vihreäksi./Vihreä tuuli. Vihreät oksat. . . ”
Kun vaelteli nurmikoilla ja joissakin rakennuksissa juoma kädessä, saattoi törmätä yhteen tai joihinkin tai kaikkiin Wild Rhythm -yhtyeen kuudesta tanssijasta (Evita Arce, Latasha Barner, Brandon Barker, Brandon Barker, Nathan Bugh ja koreografit Gaby Cook ja Elena Valencia), kun he naputtelivat fiksusti Ray Charlesin tai Count Basien tahtiin nauhalta. Sinä (no, minä ainakin) saatoit muistaa vanhat ajat, jolloin Pillow’n perustaja Ted Shawn oli venyttänyt aidan tilojen poikki; teatteriin sai tietysti mennä, mutta melkein kaikki muu oli kiellettyä, eikä osaa rakennuksista ollut vielä olemassa. Silloin ei ollut kirjastoa. Ei myöskään paikkaa, jossa voisi syödä päivällistä. Tai kuljeskella.
Kuten ohjaaja Pamela Tatge kertoi teatterissa vuonna 2019 kokoontuneelle yleisölle, Matthew Neenan oli säveltänyt ja harjoitellut avausnumeron Jacob’s Pillow’n koulun nykyvoimistelun balettiohjelmaan osallistuville 21 oppilaalle vain neljässä päivässä (yleisö haukkoi henkeään). Ohjelman toisena johtajana Alexandra Damianin kanssa hän esitteli taitavia nuoria tanssijoita taitavasti ja herkästi (hänen on täytynyt valmistautua erittäin hyvin ja heidän yli ahkerasti). Winton Marsalisin, Anthony Newmanin ja englantilaisen kamariorkesterin nauhalta esittämiin otteisiin kappaleesta “In Gabriel’s Garden” tanssijat kokoontuivat usein kahteen ryhmään – yksi ryhmä pysyi suhteellisen liikkumatta ja toinen liikkui – ja siirtelivät yleisön huomiota täsmällisten unisonolauseiden ja monimutkaisten kietoutumien välillä tai nostivat satunnaisesti parin näkyviin.
Trey McIntyren Less Amor oli myös maailman kantaesitys ja Jacob’s Pillow’n tilausteos. Siinä oli mukana kaksi tuolia, kaksi tanssijaa (Taimy Rodriguez ja Eoghan Dillon) ja hieno laulaja-säveltäjä Amber Martin, jonka mukana oli ajoittain äänitettyä materiaalia. Minusta näytti siltä, että esityksessä oli paljon “amoria” – ainakin jos kahden kehon odottamatonta yhteen sulautumista ja kietoutumista voisi verrata mielikuvitusurheilijoiden kuvaamaan rakkauden tekoon. Martin oli osa heidän maailmaansa – hän tarkkaili heitä, kurottautui heidän luokseen, ehkä jopa varjeli heitä.
Juuri ennen kuin Tatge luovutti Annabelle Lopez Ochoalle vuoden 2019 Jacob’s Pillow -palkinnon, Oliver Greene-Cramer ja Grace Morton Ballet Austinista esittivät Lopez Ochoan teoksen Symbiotic Twin (alun perin luotu New York City Balletin Ashley Bouderille ja Taylor Stanleylle). Puoliksi belgialainen ja puoliksi kolumbialainen Lopez Ochoa on luonut yli yhdeksänkymmentä teosta yli viidellekymmenelle eri komppanialle ympäri maailmaa – teoksia, joissa baletin sanastoa yhdistetään nykyaikaisempaan materiaaliin. Symbiotic Twin esitteli hänen kaksi tanssijaansa intensiivisesti tietoisina toisistaan ja läheisesti – toisinaan epämukavasti – kytköksissä toisiinsa, avaten kerran suunsa ikään kuin huutaisivat hiljaa apua.
Lopez Ochoalle myönnetty 25 000 dollarin palkinto on puolet nimettömän lahjoituksen vuotuisesta määrästä, jolla tuetaan Pillow’n sitoutumista uusien teosten kehittämiseen. Itse gaalassa kerätään rahaa sen eri pyrkimysten tukemiseen, ja teatterissa ohjelman aikana järjestetyssä elävässä huutokaupassa voit saada kahden hengen matkan Zulu Nyala Game Lodgeen tai kahden hengen risteilyn Reinin risteilylle, kun taas hiljaisessa huutokaupassa esitetyt kaksikymmentäviisi esinettä voivat tarjota taidetta, aterioita, kursseja, matkoja, esityksiä, tapaamisia ystävien ja ihmisten kanssa, jotka haluaisit tuntea (kuten illallisen kymmenelle hengelle kuvernööri ja rouva Deval Patrickin kanssa).
Huutokaupanpitäjä Audrey Smaltzin huutokaupan aikana pyytämästä rahasta päätä huumaantuneena saattoi istua alas, hengittää syvään ja katsella ohjelman viimeistä numeroa: Caleb Teicherin Bzzz , joka esiintyi pienen ryhmänsä jäsenten kanssa, joista viisi oli koreografinsa tavoin Jacob’s Pillow’n entisiä oppilaita: Brittany DeStefano, Naomi Funaki, Jabu Graybeal, Luke Hickey, Demi Remick ja Tamil Sakurai. Kolmella matalalla, toisiaan risteävällä punaisella alustalla tapahtuva teos sisälsi useiden tanssijoiden vilkkaita sooloimprovisaatioita. Heidän hienosti organisoituja tempauksiaan vauhditti Chris Celizin merkittävä laulutaito, joka lauloi, sylki ja naksutteli mikrofoniinsa litaniaa ääniä, jotka muistuttivat muukalaisesta maailmasta.
Ei ollut vielä pimeää, kun ruoan, juoman, taiteen ja keskustelun täyttäminä suuntasimme autolle ja avoimeen tiehen. Tällä viikolla Jacob’s Pillow aloitti kesäkautensa. Ja tänään 21. kesäkuuta voimme kaikki juhlia kesäpäivänseisausta ja olla kiitollisia luonnon ja taiteen hedelmällisyydestä.